.:|Sairaalakassin pakkausta|:.
 
Eilen tuli kipeinä säännöllisiä supistuksia ja soitin lopulta synnärille
että mitä teen, joko tulen?
Kehottivat sieltä tulemaan näytille ja kätilö totesi puhelimessa
-Ai sulla on vasta noin vähän viikkoja, eihän sitä vielä ulos lasketa! (34+6)
 
Supistuksia tuli siinä määrin ja kipeinä, että uskaltauduin pakkaamaan myös sairaalakassin auton takapenkille.
Kätilön letkautus soi kuitenkin korvissa ja olo oli jo valmiiksi hiukan pettynyt,
vieläkö ne aikoo pumpata lääkkeitä jos se on tulossa?!
 
Päästiin sairaalaan ja vastassa oli tuttu kätilö odottamassa.
Siirryimme samantien ovesta astuttuamme valmisteluhuoneeseen
jonka pedille kömysin ja anturit laitettiin mahalle ottamaan käyrää.
Vauvan sydänäänet jumputtivat ja supistuksia piirtyi pieninä 5-10min välein.
Kohta kätilö tulikin huoneeseen ja laittoi tipan ja nestettä tippumaan.
Lääkäri meinasi että josko se rauhoittaisi suppareita.
Mies ja minä olimme tuskastuneita, pitääkö sitä nyt estellä jos se kerta
olisi tulossa?!
-Ei sitä voikkaan estää jos se on nyt kerta syntymässä, mutta katsotaan..
totesi kätilö joka huomasi turhautumisemme.
-Ei sulle mitään nestettä tarvis tiputtaa, Oksitosiini-tippaa vaan kehiin!
Totesi mies kun kätilö oli poistunut huoneesta.
 
Puolentunnin käyrässä makoilun jälkeen kätilö tuli tippatelineen kanssa
hakemaan meitä lääkärille.
Mars tutkimuspöydälle ja kuulemaan tuomiota, oliko synnytys käynnissä.
-Kohdunsuu sormelle auki ja kanavaa jäljellä 2cm.
Totesi naislääkäri ja katsoi vielä ultralla.
-Turhia supistuksia siis!
Huokaisin lääkärille joka totesi että synnytys ei ole käynnissä.
 
Lääkäri ultrasi vauvan mitat ja laskeskeli,
että vauvalla olisi nyt painoa 2kg370g.
Supistuksia tuli edelleen ja lääkäri kysyi haluanko jäädä seurantaan.
Sanoin haluavani kotiin ja lääkäri sanoi, että voin mennä jos haluan.
Menimme tutkimushuoneesta takaisin valmisteluhuoneeseen ja odotimme
että nestepussi tyhjeni ja sain tipan pois.
-Mikään ei voi olla turhauttavampaa kuin säännölliset kipeät supistukset
jotka on täysin turhia..
Huokaisin kätilölle joka yritti tsempata mieltä vähän korkeammalle.
Kätilö totesi, että kyllä se vielä sieltä tulee, malttia vain.
Itse olin niin pettynyt ja näin myös pettymyksen mieheni kasvoilla.
Mies lähti hakemaan autoa kun jäin pukemaan.
-Synnytän tämän lapsen varmaan kotona vessassa kun en halua tulla tänne enää turhanpäiten
Sanoin kätilölle jota nauratti ja minuakin hymyilytti.
-Tulet sitten vain käymään tässä näytillä vauvan kanssa,
että tämmöinen tapaus sieltä nyt sitten tupsahti!
Nauroi kätilö ja sanoi vielä, että voi käydä vielä niinkin että
joudutaan käynnistelemään synnytystä rv42.
-Toivottavasti ei!
 
Sain neuvolakortin ja lähdin ulos jossa mies odottikin jo auton kanssa.
Kotiuduimme ja 2v tyttäreni oli vielä hereillä.
-Missä se vauva on?
-Ei se halunnutkaan vielä tulla pois äidin masusta,
Totesin tytölle joka hymyili virnistäen.
 
Supistuksia tuli pitkin yötä ja hain panadoliakin joka ei pahemmin auttanut.
Taas yksi huonosti nukuttu yö takana.
 
Tänään voi kuitenkin tuulettaa, sillä täysturvallisille viikoille on päästy!
Ainoa mitä toivon on, että pää kestäisi loppuun asti..
 
*synnytystä odottaen*